Muutoksen ydin on, että projektin oma automaatio tulee näkyväksi Bus-komentona.
Jos projektissa on pieni tarkistus, siihen ei enää tarvita erillistä muistettavaa
käynnistysskriptiä. Esimerkiksi tällainen `check` riittää:
.bus/run/check.sh
#!/usr/bin/env sh
printf 'script ok\n'
bus-run list
bus-run check
check action script .bus/run/check.sh
script ok
Ensimmäinen komento kertoo, mitä projektissa on ajettavana. Toinen näyttää, että se
voidaan käynnistää suoraan nimellä. Tämä on pieni mutta käytännössä hyödyllinen muutos:
projektin oma automaatio muuttuu löydettäväksi, nimetyksi ja toistettavaksi sen
sijaan että se olisi vain joukko irrallisia tiedostoja.
Raja bus-dev:n ja bus-run:in välillä selkeytyi samalla.
bus-dev jäi kehitystyönkuluille kuten plan,
work ja e2e, kun taas bus-run keskittyy
projektin omaan suoritettavaan sisältöön: promptteihin, pipelineihin ja skripteihin.
Ero on tärkeä, koska kaikki ajettava ei ole kehitystyökalua eikä kaiken tarvitse
kulkea saman workflow-sopimuksen läpi. Komentopinta on tässä vaiheessa tarkoituksella
kapea: sillä ei ole omia sisäänrakennettuja liiketoimintavaiheita, vaan sen arvo tulee
siitä mitä projekti itse määrittelee. Nykyinen sopimus löytyy
bus-run-dokumentaatiosta.
